Ydinenergialaki uudistuu
Ydinvoimalan rakentaminen on Suomessa tarkkaan säännelty prosessi. Hankkeelle tarvitaan aluksi vaikutusten arviointi, sijaintikunnan puoltava lausunto, valtioneuvoston periaatepäätös ja eduskunnan käsittely. Nykyinen ydinenergialaki on vuodelta 1987. Sen tarkoituksena on pitää ydinenergian käyttö yhteiskunnan kokonaisedun mukaisena ja varmistaa, että käyttö on turvallista eikä edistä ydinaseiden leviämistä.
Ydinenergian hyödyntämisen aloittaminen on siten poliittinen prosessi. Sekä eduskunnan että paikallisten päättäjien on tuettava asiaa. Prosessin edetessä hankkeen suunnittelussa ja rakentamisessa keskeinen rooli on Säteilyturvakeskuksella (STUK).
Hallituksen ydinenergialain uudistamista koskeva esitys on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Hallitus haluaa nopeuttaa ja sujuvoittaa ydinenergian käyttöön ottamista sekä uraanin louhintaa Suomessa. Esityksen mukaan enää eduskunnan myötävaikutusta ei tarvita. Myöskään kunnan kantaa ei enää kysytä, kun periaatepäätöstä ryhdytään valmistelemaan valtioneuvostossa. Ydinenergian hyödyntämiseen riittää valtioneuvoston kanta. Periaatepäätös viedään selontekona eduskunnalle. Pienemmissä ydinvoimaloissa riittää työ- ja elinkeinoministeriön päätös. Hankkeen ympäristövaikutuksia arvioidaan, kun rakentamisluvan valmistelu aloitetaan.
Lakiesityksen linjaukset ovat yllättäviä, kun ajattelee, kuinka herkkä asia ydinvoima on kansalaisille.
Entäpä uraanikaivokset? Suomessa ei ole yhtään kaivosta, joka pelkästään tuottaisi uraania. Terrafame Sotkamossa hyödyntää kaivostoiminnan sivutuotteena syntyvän uraanin. Uraani liukenee kaivoksen monimetallimalmista bioliuotuksessa muiden metallien tavoin. Kaivosyhtiöllä on alueella uraanin käsittelylaitos, jossa uraanista tehdään kellertävää jauhetta (Yellowcake) ja myydään ulkomaille jatkojalostettavaksi. Sen jälkeen sitä voidaan käyttää ydinenergian tuotannosta.
Muutamissa muissakin Suomen kaivoshankkeissa uraani on sivutuote, jonka nousemista ylös maaperästä ei voi välttää, jos kaivostoiminta aloitetaan. Tällainen on esimerkiksi Rovaniemen ja Ylitornion rajalla oleva Mawson oy:n Rajapalot kulta-koboltti kaivoshanke, joka on parhaillaan ympäristövaikutusten arviointi vaiheessa.
Uraanilouhinnan erityisongelmat johtuvat siitä, että luonnonuraani on jossain määrin radioaktiivista ja myrkyllistä sellaisenaan. Kun uraanin pitoisuus on pieni, se jätetään kaivosalueen jätekasoihin. Jätealueista uraani samoin kuin muutkin raskasmetallit kuten arseeni, kadmium ja lyijy voivat eroosion ja sadevesien myötä levitä vesistöihin ja pilata pohjavesiä.
Uraanin louhinnan riskit Suomessa liittyvät toistaiseksi enemmän kaivosten vesienhallintaan ja jätealueiden suojaamiseen kuin ydinvoimaan. Parhaan käytettävissä olevan teknologian hyödyntäminen kaivosvesien puhdistuksessa ja kaivoksen jätealueiden suojaaminen asianmukaisesti ovat avaimia parempaan kaivosrakentamiseen, myös uraanin hallintaan. Ovatko kaivosyhtiöt tähän valmiita?