Kiirunassa

Pääsin käymään Ruotsin maalla Kiirunassa viime viikolla. Norjalainen Arctic Frontier, joka Suomessa tunnetaan paremmin talvisin Tromsassa järjestämistään kansainvälisistä konferensseistaan, oli kutsunut keskustelemaan kaivoksista ja sosiaalisesta toimiluvasta. Meitä oli Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Tulimme yliopistoista, yrityksistä ja järjestöistä.  

Lentokentällä parveili matkailijoita, jotka olivat lähteneet vaeltamaan tuntureilla.  Matkailu ja kaivostoiminta näyttävät sopivan samalle alueelle Kiirunassa. Tosin alue on laaja. Laskettelukeskukset ja suojelualueet sijaisevat kauempana Kiirunan keskustasta. 

Lenkkeilin aamulla uutta kaupungin keskustaa ja vanhaa keskustaa yhdistävää maantietä pitkin. Yli 6000 kiirunalaista joutuu muuttamaan, kun Ruotsin valtion omistaman LKAB kaivosyhtiön toiminta laajenee. Uuteen keskustaan, joka on noin kolmen kilometrin päässä vanhasta, on jo rakennettu kaupungintalo, koulu, poliisitalo, kirjasto ja pari hotellia. Muutama päivä sitten sinne siirrettiin viime vuosisadan alussa rakennettu kaupungin puukirkko. Sadat kaupunkilaiset ja kansainvälinen media seurasivat kirkon siirtoa. 

Koko seutu näytti suurelta rakennustyömaalta. Kaupunkia ympäröivät korkeat kukkulat, jotka eivät ole tuntureita, vaan kaivoksen tuottamia jätevuoria.  Ne eivät siirry, vaan kasvavat. Malmirata vie kaivoksen tuotteet Narvikin sataman kautta maailmalle.

Monessa vanhan keskustan talossa muuttovalmistelut oli aloitettu. Ikkunoiden tilalla oli pelkät reiät. Tavaraa oli kerätty pihamaalle. Kaikkia taloja kun ei voida siirtää kokonaisina uuteen paikkaan. Kaupungin vanhan keskustan purkaminen kestää vielä vuosia. Kustannuksista vastaa kaivosyhtiö. 

Hei alkuun meidät vietiin bussilla 500 metrin syvyyteen tutustumaan rautakaivokseen. Kaivosyhtiön viestintänainen selosti ylpeänä yrityksen avainlukuja. Kuulimme, että yli 500 kilometrin tieverkosto risteilee maan alla. Raaka-ainetta riittää vielä kymmeniksi vuosiksi. Kiirunan kaivos tuottaa noin 80 prosenttia Euroopan tarvitsemasta rautamalmista ja on maailman suurin maanalainen rautamalmikaivos. Kaivos perustettiin yli 130 vuotta sitten.  

Tammikuussa 2023 LKAB kertoi löytäneensä Euroopan suurimman tunnetun harvinaisten maametallien esiintymän. Ruotsalaiset ovat antaneet esiintymälle nimen Per Geijer ruotsalaisen geologin mukaan. 

 Per Geijerin apatiitti-rautamalmi esiintymä kuuluu samaan mineraalisysteemiin kuin Kiirunan rautamalmi ja valmistelut sen käyttöön ottamiseksi on aloitettu. Myös muut kaivosyhtiöt ovat kiinnostuneet Kiirunan alueesta. Vanhoja, käytöstä poistettuja  kaivosalueita on tutkittu innokkaasti. Niitäkin halutaan ottaa uudestaan tuotantoon.  

Kaivosalueiden keskellä on Gabnan kylä, jossa  saamelaiset ovat ikimuistoisista ajoista asti paimentaneet porojaan. Saamelaisille uudet kaivoshankkeet merkitsevän elintilan kapenemista entisestään. 

Ruotsalaisten ja norjalaisten kiinnostus kaivostoimintaan ei ole jäänyt pelkästään maa-alueille. Norjalaiset haluaisivat laajentaa kaivostoiminnan aluevesilleen Atlantilla ja ruotsalaiset aloittaa malmien nostamisen Perämeren pohjasta. Tutkittua tietoa siitä, miten kaivostoiminta vaikutta merten ekosysteemiin on vähän. Kansainväliset pelisäännöt merenalaisesta kaivostoiminnasta puuttuvat.  Kesällä pidetty maailman merenpohjajärjestön (ISA) kokous päättyi umpikujaan. Yhteistä linjausta ei saatu aikaan. 38 valtiota, niiden joukossa Suomi, on vaatinut kieltoa tai aikalisää lisäselvitysten saamiseksi kaupallisen kaivostoiminnan vaikutuksista. Rintamassa on mukana myös useita vaikutusvaltaisia yrityksiä, jotka eivät halua käyttää tuotteissaan merenpohjasta saatuja metalleja.  

Mistä me keskenään Kiirunassa puhuimme? Tilaisuuden järjestäjän toivomuksesta keskustelut käytiin luottamuksellisesti, joten niistä ei tämän enempää.