Kalatiet ja säätövoima

Kalateiden rakentaminen herättää tunteita. Vaelluskalaesteitä on Suomessa viime vuosina poistettu vauhdilla. Tuorein esimerkki tulee Kuusamosta Kuusinkijoelta. Entisiin pohjoisen suurlohijokiin vaelluskala ei sen sijaan pääse vielä nousemaan. Jos viime aikaisiin tutkimuksiin on uskominen, kalateiden rakentaminen Kemijoen kaltaisiin suurjokiin on kustannuksiltaan vesivoimayhtiöille varsin maltillinen.

 Suomessa jokien patoamisella sähköenergian tuotantoa ja tulvasuojelua varten on ollut mittavat vaikutukset virtavesiin ja niiden elinyhteisöihin. Kokonaiset jokiympäristöt ovat muuttuneet järvimäisiksi patoaltaiksi. Vaelluskalakannat ovat kärsineet merkittävästi, kun padot ovat estäneet niiden nousun kutujoilleen. Koskiympäristöt ovat hävinneet ja jokien virtaamat muuttuneet.

Vesirakentamisesta aiheutuneiden haittojen vähentämiseksi ja vaelluskalakantojen elvyttämiseksi laadittiin kansallinen kalatiestrategia toistakymmentä vuotta sitten. Tämän jälkeen valtion rahoitusta on useamman hallituksen päätöksillä suunnattu patojen purkamiseen ja vaelluskalareittien kunnostamiseen. Myös yksityishenkilöt, yhdistykset ja kunnat ovat osallistuneet vesien ennallistamiseen. Tulokset ovat lupaavia.

Vaelluskalareittien rakentaminen herättää tunteita. Vesivoimayhtiöille kalatiet ovat pois tuotetusta sähköenergiasta. Yhtiöiden mielestä Venäjän hyökättyä Ukrainaan, vesivoiman merkitys energiajärjestelmän tukijalkana on vain kasvanut. Virtavesien puolustajat vetoavat Euroopan unionin vesipuitedirektiiviin.  EU:n lainsäädäntö edellyttää, että vesivoimalupia tulee voida muuttaa ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi.

Sähkömarkkinat ovat tällä hetkellä nopeassa muutoksessa. Tuulivoimalla tuotetun energian osuus on noussut nopeasti, mikä on lisännyt säätövoiman tarvetta kuten mm. lyhytaikaissääntelyä rakennetuissa vesistöissä. Uutta säätövoimakapasiteettia kuten akkuteknologiaa kehittyy. Kulutusjousto on arkipäivää Suomessa. Samanaikaisesti Suomessa otetaan pois käytöstä eri tavoin tuotettua säätövoimaa, kun sen ylläpitäminen ei ole enää kannattavaa.

Selvää on, että ympäristötoimenpiteet voivat lisätä vesivoimaloiden kustannuksia ja menetyksiä, kun vettä ohjataan joessa turbiinien ohi. Toisaalta kalateiden rakentaminen ja muut ympäristötoimet voivat parantaa vesivoimayhtiöiden mainetta, kun ne alkavat tuottaa vesivoimaa aikaisempaa ympäristöystävällisemmällä tavalla.

Voimassa olevan vesilain mukaan vesirakentamisluvan kalatalousvelvoitteita voidaan muuttaa, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Vesilain valuvika on, ettei lakia ole synkroinoitu vesipuitedirektiivin kanssa. Suomea kuitenkin sitovat EU:n vesienhoidon ympäristötavoitteet ja korkein hallinto-oikeus on ottanut ne päätöksissään huomioon. EU:n lainsäädännön mukaan  keinotekoisesti tai voimakkaasti muutetuille vesistöille voidaan asettaa ympäristötavoitteita, jos uudet velvoitteet eivät aiheuta luvanhaltijalle merkittävää haittaa.

Viime vuoden puolella valtioneuvoston sivuilla julkaistiin selvitys siitä, miten vesienhoidon toimet vaikuttavat säätövoimaan. Laatijat olivat ansioituneita vesi- ja energiapolitiikan asiantuntijoita. Selvityksessä eri skenaarioiden kautta pohdittiin, voidaanko sähkömarkkinat ja vesienhoidon toimet kuten kalateiden rakentaminen sovittaa yhteen. Huomionarvoista selvityksessä on, että ympäristötavoitteiden toimeenpanoa tarkasteltiin nykyisen energiapolitiikan viitekehyksessä.[1]

Olennaista on, ylittyykö merkittävän haitan kynnys, jos vesivoimayhtiöt rakentavat esimerkiksi kalateitä ja lieventävät lyhytaikaissäännöstelyä. Selvityksen tekijöiden mukaan merkittävää haittaa tulee arvioida laajemmasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta kuin vain yksittäisen vesivoiman tuottajan taloudellisten menetysten kautta. Arvioinnissa sähköverkon tasapainottaminen ja energiaturvallisuus tulisi ottaa huomioon.

Paljonko kalatien rakentaminen vesivoimayhtiölle maksaisi? Selvityksen johtopäätös on, että ympäristötavoitteiden toteuttamisen kustannukset tulevat jäämään vesivoiman tuottajille maltillisiksi uusien teknologioiden ja kysyntäjouston kehittyessä. Vesivoimatuottajien kokonaistuottojen arvioidaan vähenevän keskimäärin alle 2 prosenttia.

[1] Vesienhoidon vaikutukset säätövoimaan. Valtioneuvoston selvitys- ja julkaisutoiminnan julkaisu 2024:39.