Kiertotalouslaki esiteltiin
Ympäristöministeriö järjesti äskettäin webinaarin, jossa esiteltiin juuri valmistunutta työryhmän ehdotusta kiertotalouslaiksi. Se korvaisi nykyisen jätelain. Saman aikaan myös Euroopan unioni on uudistamassa kiertotaloussääntelyään. Meitä oli linjoilla lähes kuusisataa. Kommenttikenttä täyttyi tuota pikaa keskustelusta ja kysymyksistä.
Paikalla piipahtanut ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala sanoi, että Suomella on kiertotaloudessa kirittämisen varaa. Mitäpä siihen on sanomista. Näin on.
Kiertotalous on vastakohta lineaaritaloudelle, jossa tavara valmistetaan, ostetaan, kulutetaan ja heitetään pois. Kiertotaloudessa mitään ei mene hukkaan. Luonnonvaroja säästetään kierrättämällä. Kiertotaloudessa toisen jäte on toisen tuote.
Ympäristöministeriön asiantuntijat osasivat asiansa. Erityiskiitos ehdotusta valmistelleelle erityisasiantuntija Olli Laukkaselle, joka kiteytti yli 200-sivuisen raportin pääkohdat muutamalle kalvolle. Ehdotukseen sisältyy myös nippu eriäviä mielipiteitä ja täydentäviä lausumia. Tämä ei ole jäteasioissa harvinaista, pikemminkin sääntö.
Suomi on ollut kiertotalousajattelun kärkimaa Euroopassa, mutta käytännön toimissa ei ole kehumista. Luonnonvarojemme kulutus on suurta ja materiaalien kiertotalousaste on Euroopan unionin toiseksi matalin. Sekä muovin että sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätyksessä olemme jäljessä niistä tavoitteista, joita EU on jäsenmailleen asettanut.
Me suomalaiset olemme kyllä oppineet lajittelemaan ja kierrättämään jätteitä. Poltettavaksi niistä kuitenkin päätyy yhä suuri määrä. Takavuosina maahamme rakennettiin useita polttolaitoksia, jotka palvelevat myös yhdyskuntien kaukolämmön tuottajina. Ne ovat vielä pitkään käytössä.
Vähälle huomiolle keskustelussa on jäänyt, minkä laatuista jätteemme on ja mistä se muodostuu. Suurin jäte-erä tulee kaivannaisteollisuudesta, joka yksistään vastaan yli 75 prosentista ja yli 100 miljoonasta tonnista vuotuisesta jätekuormasta. Kun kaivoksia EU:n raaka-aineasetuksenkin vauhdittamana halutaan avata lisää, on mahdollista, että kaivannaisjätteiden osuus edelleen paisuttaa luonnonvarojemme kulutusta. Kaivoksilta vaadittava kiertotaloussuunnitelma jätesuunnitelman yhteydessä saattaisi ainakin pakottaa toimijat miettimään kierrätysmahdollisuuksia. Tätä kiertotaloustyöryhmä ei esitä, mutta kertoo, että asiaa valmistellaan parhaillaan toisessa työryhmässä.
Soranottamojen ja kivenmurskaamojen tuotteita käyttävät niin kunnat kuin muut julkiset toimijat. Hankintalaki voisi edellyttää, että toimijan on ensin selvitettävä, onko uusiomateriaalia tarjolla ennen kuin avataan uusi neitseellinen raaka-aineen ottamo.
Tilaisuuden kommentoijat muistuttivat, että myös kulutusta on voitava vähentää. Huomautettiin myös, että niin kauan kun uusiomateriaali on kalliimpaa kuin neitseellinen tuote, uusiotuote häviää kilpailussa.
Euroopan parlamentin selvityksen mukaan kiertotalouteen siirtyminen voi vuoteen 2030 mennessä johtaa bruttokansantuotteen kasvuun 0,5 prosentilla ja 700 000 työpaikan lisäykseen Euroopan unionin alueella. Millaiset työllisyysvaikutukset kiertotalouteen siirtymisestä olisi Suomelle? Luultavasti kiertotalous toisi kymmeniä tuhansia työpaikkoja.
Hienoa, että kiertotalouslakiesitysluonnos on valmis jatkovalmistelua varten. Tarkoituksena on, että uusi laki ehtisi vielä tämän eduskunnan käsiteltäväksi.
Taloudellisten asioiden pohtiminen ei perinteisesti ole kuulunut ympäristöministeriön vastuisiin. Ministeriön tulokulma on ympäristö ja ympäristönsuojelu. Voisikohan tällä kertaa jatkovalmisteluun kutsua myös valtiovarainministeriön edustajan mukaan ja pyrkiä saamaan ehdotus myös taloudellisista kannustimista, joilla kiertotaloutta voitaisiin vauhdittaa. Kiertotalouden esteiden purkaminen on meidän kaikkien, siis koko Suomen ja koko valtioneuvoston asia.