Suurin myllerrys sitten Kemijoen rakentamisen
* Kultakaivokset eivät kuulu listalle. ( Ikkari Sdankylä, Agnito Eagle Kittilä)
Minulla oli kunnia pitää avajaisesitelmä Lapin yliopistossa muiden uusien professorien joukossa. Tilaisuudessa kuultiin puhetta teknologioiden sääntelystä, taiteesta ja arktisista asioista. Minä puhuin kaivoksista. Kun katsoo GTK:n kriittisten mineraalien karttaa, voi hyvin ymmärtää, miksi kaivostoiminnasta on hyvä puhua juuri Lapin yliopistossa.
Euroopan unioni hyväksyi pari vuotta sitten kriittisiä raaka-aineita koskevan uuden lain (CRMA) . Kysymys on EU:n asetuksesta, joka tuli sellaisenaan voimaan kaikissa jäsenmaissa. Suomessa uusi laki on lisännyt kiinnostusta kaivostoimintaan. Asialla ovat pääasiassa ulkomaiset malminetsintä- ja kaivosyhtiöt.
Kriittisten raaka-aineiden lailla pyritään parantamaan EU:n omavaraisuutta, kun geopolitiikka maailmalla on muuttunut, Ukraina on sodassa ja Euroopan huoltovarmuus huolettaa. EU-maat kuluttavat noin 20 prosenttia maailman metalleista, mutta tuottavat vain noin kolme prosenttia. Epäsuhta tekee Euroopasta haavoittuvan.
EU haluaa lisää kaivoksia ja samalla vahvistaa kaivosmineraalien kierrätystä. Kaivosten ympäristöturvallisuutta ei julkisessa keskustelussa juuri mainita, kun puhutaan CRMA:sta. Kuitenkin EU hyväksyi jo 2020-luvun alussa ” Kestäviä raaka-aineita koskevat EU:n periaatteet”, jotta voidaan varmistaa kasvavan kriittisten raaka-aineiden tuotannon kestävyys. Periaatteet sisältyvät CRMA-asetuksen lakitekstiin. Tämän mukaan uudet kriittisiä raaka-aineita koskevat hankkeet olisi suunniteltava ja toteutettava kestävällä tavalla mm. siten, että varmistetaan ympäristönsuojelu ja noudatetaan sosiaalisesti kestäviä käytäntöjä.
EU:n laki antaa strategisen aseman saaneelle hankkeelle etusijan luvitusmenettelyssä ja määräajan, milloin ympäristövaikutusten arvioinnin ja luvan pitäisi valmistua. Muutoin CRMA ei tule kansallisen lainsäädännön tilalle. Edelleen kaivosasioita käsitellään Suomen lain mukaan.
Kaivostoiminta muuttaa aina ympäristöä, eikä kaivoshankkeen nimeäminen vihreän siirtymän investoinniksi muuta tätä asiaa mitenkään. Lähellä voi olla tärkeitä luontokohteita, matkailualueita, paikallisen väestön asukkaiden kotirantoja ja kalavesiä. Meillä kaivoksia halutaan avata myös Euroopan unionin Natura-suojeluohjelmaan otetuilla alueilla ( Sakatin hanke Sodankylässä ja Rajapalot Rovaniemellä sekä Ylitorniolla). Äskettäin tehdyn kyselyn mukaan 79 prosenttia suomalaisista ei hyväksy kaivosta luonnonsuojelualueelle.
Kaivosten tulee käyttää parasta käytettävissä olevaa teknologiaa niin kuin muukin teollisuus EU:n alueella. Tätä vaatii meidänkin lainsäädäntöön sisällytetty EU:n teollisuuspäästödirektiivi. Kaivoskohteiden kattava vesihuolto ja vesien puhdistaminen kunnolla kaivosalueella säästäisivät käyttökustannuksissa ja minimoisivat ympäristövahinkojen riskejä.
Myös rikastusjätteiden hallinnasta kehittyneellä rikastusjäteteknologialla on tullut yhä tärkeämpää. Jätealueet voivat olla paitsi vakavia ympäristö- ja turvallisuusriskejä, kaivosyhtiöille liiketoimintariskejä.
Oikeuskäytännössä päästömääräykset niin vesien kuin kaivosjätteiden osalta ovat kiristyneet. Lupapäätöksistä myös valitetaan ahkerasti niin hakijan kuin vahingonkärsijöiden puolelta. Yleensä lopulliset lupaehdot selviävät kaivosyhtiölle vasta korkeimman hallinto-oikeuden annettua päätöksensä. Silloin lupaprosessi on kestänyt jo usean vuoden ajan. Meiltä puuttuvat viranomaisohjeet niin kaivosten jätealueiden suojaamisesta kuin kaivosvesien hallinnasta. Selkeät viranomaisohjeet parantaisivat päätösten ennakoitavuutta ja lyhentäisivät lupaprosesseja. Tämä olisi kaikkien etu.
Menossa on suuria muutoksia Lapin maankäyttöön, kun vihreän siirtymän investointeja suunnitellaan ja toteutetaan. Joku voisi sanoa, että Lapin maankäytössä voi tapahtua suurin myllerrys sitten Kemijoen rakentamisen, jos kaikki suunnitelmat toteutuvat. Hankkeiden kokonaisvaikutus esimerkiksi Kemijoen vesistöön ei kenenkään työlistalla.