Mihin menet metsäteollisuus?

Metsä Group perui elokuussa Kemiin suunnitellun Kuura-tekstiilikuitutehtaan. Yritys katsoi, ettei suomalainen tekstiilikuitutuotanto pystyisi kilpailemaan Kiinan  puupohjaiselle tekstiilikuidun tuotannolle. Investoinnin kannatuslaskelmat menivät uusiksi. Yritys olisi työllistänyt arviolta 250 henkilöä.

Myös Storaenso jättää Kemin. Yhtiö aikoo sulkea Veitsiluodon sahan pysyvästi. Nyt sahan henkilöstö on ollut lomautettuna. Muutosneuvottelut koskevat noin 60 henkilöä. Storaenson paperitehdas suljettiin Kemistä muutama vuosi sitten. Kemiin jäljelle jäävä metsäteollisuuden yksikkö, Metsä Fibren biotuotetehdas aikoo lomauttaa osan henkilöstöstään.

Metsäteollisuus on ollut kemiläisten arkea jo yli sadan vuoden ajan.  Pienessä kaupungissa teollisten työpaikkojen väheneminen vaikuttaa välillisesti monen muunkin työllisyyteen. Kaupungissa mietitään kuumeisesti, mistä uusia työpaikkoja kemiläisille.

Myös muualla Suomessa metsäteollisuusyritykset ovat ilmoittaneet tuotantoseisokeista ja sopeutustoimista.

Metsäala työllistää edelleen kymmeniä tuhansia suomalaisia. Noin kuudennes tavaraviennistämme koostuu metsäteollisuuden tuotteista. Sillä on väliä, mitä metsäteollisuudessa tapahtuu.

Metsäteollisuus ry  kertoi kesäkuussa julkaisemassaan tiedotteessa, että tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä markkinatilanne pysyi heikkona ja metsäteollisuustuotteiden kysyntä vaimeana. Syiksi alan etujärjestö mainitsee maailmantalouden epävarmat näkymät, tullit, geopoliittisen epävarmuuden. Ukrainan sodan ja Lähi-idän kriisin. Kaikki tämä on nostanut energian, logistiikan ja raaka-aineiden hintoja, hidastaneet talouden elpymistä ja vaimentaneet maailmankaupan kasvua.

Metsäteollisuuden mainitsemat syyt ovat varmasti totta, mutta onko  suomalaisten metsätuotteiden kysynnän pienenemisen syynä myös  tuotteidemme heikko kilpailukyky eteläiseen tuotantoon verrattuna. Kiinan rynnimisellä omilla metsätuotteillaan maailmanmarkkinoille on myös vaikutuksensa. Kiinan osuus paperin ja kartongin maailmantuotannosta on noussut jo 25 prosenttiin. Maa tuottaa merkittävän osan globaalista markkinasellusta ja on samaan aikaan sen suurin ostaja.

Olisiko rehellisempää puhua rakennemuutoksesta metsäteollisuudessa ja rmietittävä, millaisia uusia tuotteita pohjoisen havupuusta voitaisiin valmistaa, kun perinteiset tuotteet eivät hintakilpailussa pärjää?

Mitä metsäteollisuudessa ajatellaan tästä päivästä ja tulevaisuudesta? Kaivoin netistä esille Metsäteollisuus ry:n omat hallitusohjelmatavoitteet, jotka järjestö julkaisi muutama viikko sitten.  Puhutaanko siellä tarpeesta saada markkinoille uusia tuotteita metsästä? Epäsuorasti puhutaan, koska paperissa painotetaan innovaatioiden, tutkimuksen ja tuotekehityksen merkitystä.  Ykkösasiana on kuitenkin puun saatavuuden turvaaminen. Teollisuus ei halua lisää rajoitteita puun hankintaansa.

Metsäteollisuus myös haluaa tulevan hallitukse sitoutuvan  siihen, ettei vientiteollisuuden kustannuksia nosteta kotimaisilla päätöksillä. Julkista tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta olisi suunnattava vahvemmin metsäbiotalouden kehittämiseen. Metsäteollisuus ry:n mielestä Suomen vaikutus ilmastonmuutoksen torjuntaan maksimoidaan, kun vientiteollisuudella on kilpailukykyiset mahdollisuudet tuottaa globaaleja ilmastoratkaisuja.

Suomessa käydään jatkuvasti kiivasta keskustelua siitä, hakataanko puuta liikaa ja kuinka kalliiksi ennallistaminen tulee. Tämä väittely vie pois aiheesta, jonka pitäisi olla pääasia, metsäteollisuuden tulevaisuudesta. Millainen on suomalainen metsäteollisuus 2050? Tästä haluaisin kuulla perusteltuja puheenvuoroja.