Kunnallisvalitus vai hallintovalitus – onko väliä?

Hallituksen esitys uudeksi alueidenkäyttölainsäädännöksi on parhaillaan lausuntokierroksella. Maankäyttö- ja rakennuslaki uudistettiin edellisen kerran perusteellisesti vuosituhannen vaihteessa. Tämän jälkeen lakiin on tehty niin paljon muutoksia, että kokonaisuus alkoi vaikuttaa tilkkutäkiltä.

Uutta kokonaisuudistusta ei kuitenkaan tullut. Tuli kaksi uudistusta, joilla vanha maankäytön ja rakentamisen sääntely pilkottiin kahteen osaan: rakentamisen ja alueidenkäyttöön. Prosessi on ollut tähän mennessä neljän hallituskauden mittainen. Jyrki Kataisen hallituskaudella arvioitiin lain toimivuutta. Sanna Marinin hallitus uudisti rakennuslain, jota Petteri Orpon hallitus korjaili vuosi sitten. Nyt on lausunnolla vanhan maankäyttö- ja rakennuslain kaavoitusta ja alueidenkäyttöä koskevien säännösten uudistaminen.

Alueidenkäyttölakiluonnoksessa ehdotetaan, että kunnallisvalituksesta luovutaan. Tämän tilalle tulisi hallintovalitus, jossa valitusoikeus on sillä, jonka etua tai oikeutta päätös koskee.

Edellinen Juha Sipilän johtama porvarihallitus halusi myös poistaa kunnallisvalituksen ja ottaa tilalle hallintovalituksen. Sipilän hallitus luopui kuitenkin ajatuksesta. Ympäristöministeriölle asiasta selvityksen laatinut Vaasan yliopiston professori Eeva Mäkinen arvioi tuolloin, että kaavavalituksia oli kaikista kuntien hyväksymistä kaavoista vain alle 10 prosenttia eikä valituslajin muuttaminen välttämättä nopeuttaisi kaavaprosessia.

Ovatko asiat kymmenessä vuodessa muuttuneet niin, että kaavojen nopeuttamiseen tarvitaan uusia keinoja? Me tavalliset kansalaiset luemme uutisia mediasta, miten yksittäinen rakennushanke on harmillisesti lykkääntynyt kaavavalituksen vuoksi. Ne herättävät huomiota.

Suomessa kuitenkin on hyväksytty vuosittain puolen tuhatta asemakaavaa.  Niistä yli 90 prosenttia hyväksytään ilman valituksia.  Hallinto-oikeuden päätöksestä maankäyttö- ja rakentamisasioissa saa valittaa vain, jos tuomioistuin antaa valitusluvan. Alueidenkäyttölakiluonnoksen tekstin mukaan kaavavalitukset ovat pikemminkin vähentyneet kuin lisääntyneet. Myös valituslupahakemusten määrä korkeimpaan hallinto-oikeuteen on pysynyt pienenä.

Kaavoitus on keskeinen kunnallisen itsehallinnon ja kunnan päätöksenteon muoto. Siihen on liittynyt kuntalaisen mahdollisuus kunnallisvalituksella selvittää kaavan lainmukaisuus. Kunnallisvalitus tarkoittaa, että kenellä tahansa kuntalaisella on oikeus valittaa kunnan toimielimen päätöksestä hallinto-oikeuteen.  Kunnallisvalitus on osa kuntademokratiaa ja kuntalaisten toteuttamaa laillisuusvalvontaa. Demokraattisissa oikeusvaltioissa myös järjestöille on turvattu laaja puhevalta ja valitusoikeudet ympäristöasioissa.

Kunnallisvalituksen perusteella hallintotuomioistuin tutkii kaavapäätöksen lainmukaisuuden valituksessa vaaditussa laajuudessa. Kysymys voi olla sekä menettelystä, kuten päätöksentekijöiden esteellisyydestä tai osallisten kuulemisesta, että sisällöstä, kuten liikennejärjestelyjen tuottamasta haitasta, rakennusoikeuden epätasapuolisesta jakautumisesta tai luonnon- tai kulttuurimaiseman suojelusta. Hallinto-oikeudet eivät muuta kaava. Ne voivat virheellisyyden havaitessaan kumota kaavan ja palauttaa asian kunnan uudelleen käsiteltäväksi.

Lakiluonnokseen sisältyvistä valitustilastoista voi päätellä, että suurin osa yksityisistä valituksentekijöistä täyttäisi myös hallintovalituksen edellytykset. Tältä pohjalta ei tunnu todennäköiseltä, että valitusten määrä kaava-asioissa merkittävästi vähenisi tai prosessit lyhenisivät, jos hallintovalitus otetaan käyttöön.

Parhaiten kaavoitusprosesseja voidaan sujuvoittaa vahvistamalla kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia kaavoituksessa ja parantamalla hallintotuomioistuinten resursseja käsittelyaikojen lyhentämiseksi.