Eduskunnan perustuslakivaliokunnalla on erityinen tehtävä, jolla se eroaa eduskunnan muista valiokunnasta. Valiokunnalle kuuluu lakien perustuslain mukaisuuden ennakkovalvonta. Millään muulla toimielimellä tällaista valtaa Suomessa ei ole. Muualla Euroopassa lakien perustuslain mukaisuutta tutkitaan jälkikäteen tuomioistuimessa. Suomessa ei ole lämmetty erityisen perustuslakituomioistuimen perustamiselle, vaikka siitä ajoittain on keskusteltu.
Muutama viikko sitten keskustelu eduskunnan perustuslakivaliokunnan asemasta ryöpsähti käyntiin emeritus professori Kaarlo Tuorin julkaistua kirjassaan ”Perustuslakivalvonta nyt” tylyn arvion valiokunnan nykyisestä toiminnasta. Tuorin johtopäätös on, ettei perustuslakivaliokunta kykene toimimaan perustuslain riippumattomana juridisena valvojana, vaan politiikka ja juridiikka menevät valiokunnan työssä sekaisin. Suomen perustuslakien valvontamalli, jossa poliitikot valvovat itse itseään, on Tuorin mielestä aikansa elänyt.
Nykyisen perustuslakivaliokunnan toimintatapoja en tietenkään voi tuntea. En tiedä, miten päätökset siellä syntyvät, millaisia keskusteluja käydään. Siitä tietävät vain valiokunnan jäsenet. Ulkopuolinen voi ainoastaan esittää arvioita, valiokunnan antamista mietinnöistä ja lausunnoissa. Valiokunnan työmäärä on selvästi kasvanut sen jälkeen kun perusoikeudet otettiin perustuslakiin. Vuodesta 1995 perustuslakiimme on sisältynyt joukko taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia sekä ympäristöperusoikeus. Valiokunta on usein linjannut näiden oikeuksien sisältöä.
Valiokunnan antamat lausunnot hallituksen esityksistä ovat viime vuosia olleet 60 -70 lausunnon luokkaa. Mietintöjä valiokunta on antanut vähemmän. Merkille pantavaa on, että noin kolmanneksessa annetuista lausunnoista valiokunta on havainnut perustuslain vastaisuutta. Tämä tavallisesti on johtanut lakiesityksen korjaamiseen erityisvaliokunnassa, joskus hallituksen esityksen hylkäämiseen.
Miksi näin moni hallituksen esitys saa moitteet perustuslain vastaisuudesta? Lain valmistelun laadusta on puhuttu pitkään Suomessa. Oikeuskanslerin valtuuksia on vahvistettu. Valtioneuvoston kanslian yhteyteen on myös perustettu riippumaton Lainsäädännön arviointineuvosto, joka antaa tärkeinä pitämistään lakihankkeista lausunnon. Silti lopputulos on voinut olla, että hallituksen esityksen päästyä eduskunnan perustuslakivaliokuntaan, esitys ei olekaan sellaisenaan läpivietävissä.
Miksi ministeriössä, joiden päätehtävänä on lainvalmistelu, perustuslain arviointia ei kyetä tekemään täysipainoisesti? Onko vika hallitusohjelmissa, joihin nykyään kirjoitetaan varsin yksityiskohtaisia lainuudistuskannanottoja? Sisältyykö jo niihin ongelmia suhteessa perustuslakiin? Hallitusohjelman noudattamista myös hallituspuolueissa valvotaan pikkutarkasti – toisinaan hyvän lainvalmistelun kustannuksella. Hallituksen tahdon toteutumista ministeriöissä vahtii ministereiden erityisavustajien ja valtiosihteerien joukko. Tietenkin hallituksella on myös kiire saada valmista aikaa. Ministeriöiden virkakunnassa on totuttu ehkä liiaksikin luottamaan, että viimeistään perustuslakivaliokunta korjaa, jos puutteita esityksen perustuslain mukaisuudessa ilmenee. Kaiken tarkistamiseen tiukassa aikataulussa ei ehdi.
Perustuslakivaliokunta kuulee yleensä aina oikeustieteellisten tiedekuntien valtiosääntö- ja hallinto-oikeuden asiantuntijoita. Tämä käytäntö on ollut voimassa vuosikymmeniä. Nykyään valiokunta kutsuu myös suuren joukon eritysasiantuntijoita siltä yhteiskunnan alueelta, jota hallituksen esitys koskee.
Omista kokemuksistani perustuslakivaliokunnan jäsenenä on jo aikaa. Tapana oli silloin ja näyttää olevan edelleen vallitseva käytäntö, että valiokunnan asiantuntijoita kuunnellaan tarkasti, mutta välttämättä valiokunta ei aina ole ollut samaa mieltä asiantuntijoiden kanssa.
Onko perustuslakivaliokunta nykyään poliittisempi kuin edeltäjänsä? Onko se luopunut asemastaan perustuslakien ennakkovalvojana? Kun valiokunta on löytänyt peräti joka kolmannesta sille lähetetystä hallituksen esityksestä perustuslain kannalta moitittavaa, en voi tulla siihen johtopäätökseen, että valiokunta ei enää toimi sille osoitetun tehtävän mukaisesti. Sen sijaan lain valmistelun laatua olisi syytä parantaa ja tukea ministeriöiden lainvalmistelijoiden työtä niin, että he kykenevät täysipainoisesti hoitamaan myös valmistelemansa lakiesityksen perustuslain mukaisuuden arvioinnin.
Jotain korjattavaa löydän myös perustuslaistamme. Perustuslain 106 §:n mukaan tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle, jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Säännös koskee tuomioistuimen ratkaistavana olevaa yksittäistä tapausta. Poistaisin ”ilmeinen” sanan, koska se nostaa soveltamiskynnyksen todella korkealle.