Alueidenkäyttöä koskeva lainuudistus etenee
Hallitus antoi äskettäin maankäytön suunnittelua, alueiden käyttöä ja kaavoitusta koskevan lakiesityksen eduskunnalle (Hallituksen esitys alueidenkäyttölaiksi 70/2026) . Muhkea lakipaketti on viimeinen osauudistus, kun hallitukset ovat vieneet eteenpäin maankäyttöä ja rakentamista koskevan lainsäädännön kokonaisuudistusta. Maankäyttö- ja rakennuslaki ehti olla voimassa yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Edellisen hallituksen aikana rakentamista koskevat säännökset koottiin rakentamislaiksi. Kokonaisuudistusta valmisteltiin yli toistakymmentä vuotta.
Petteri Orpon hallituksen iskusana on ollut sääntelyn sujuvoittaminen. Myös uuden alueidenkäyttölain toivotaan sujuvoittavan kaavoitusta ja nopeuttaman etenkin teollisia investointeja.
Kaavajärjestelmä säilyy kolmiportaisena. Kaavoituksen perustana ovat maakunta-, yleis- ja asemakaavat. Kunnat säilyttävät keskeisen roolinsa kaavoitusprosessissa. Portaiden sisältö ja oikeusvaikutukset jossain määrin muuttuvat.
Uusi laki vahvistaa kuntien kaavoitusvaltaa. Maakuntakaavojen ohjausvaikutus sen sijaan heikkenee. Kunnat voivat myös yleiskaavalla määrätyillä perusteilla ohittaa maakuntakaavan. Yksittäisiä, merkittäviä teollisia hankkeita koskevia vaihemaakuntakaavoja laadittaisiin nähtävästi nykyistä vähemmän.
Kaupan suuryksikköjen rakentaminen helpottuu. Tuulivoima- ja aurinkovoimarakentamista säännellään aikaisempaa tarkemmin. Kuntakaavoitusta voidaan myös toteuttaa joustavammin esimerkiksi yhdistämällä yleis- ja asemakaava ja niihin liittyvät vuorovaikutusmenettelyt.
Kaavoissa tulee ottaa huomioon ilmastomuutos ja ilmastomuutoksen hillintä, hulevesien hallinta sekä kevyen liikenteen edellytykset ja viheralueiden riittävyys.
Kunnilla on perustuslain turvaama itsehallinto ja kaavoitus on kunnan monipoli. Uusi laki antaa myös maanomistajalle mahdollisuuden tehdä aloitteen kaavoituksesta ja laatia kaavaehdotuksen, mutta kunta maanomistaja-aloitteisen kaavankin lopulta hyväksyy.
Uusi alueidenkäyttölaki muuttaa totuttuja valituskäytäntöjä. Kunnallisvalitus ei ole enää mahdollinen sellaisen asemakaavan osalta, joka perustuu kunnan hyväksymään oikeusvaikutteiseen yleiskaavaan. Jatkossa tällaisesta kaavasta voi valittaa vain se, jonka oikeutta tai etua asia koskee. Järjestöjen valitusoikeus sidotaan siihen, että järjestö on tehnyt kaavasta muistutuksen.
Tähän asti lainsäädäntömme on mahdollistanut sen, että kuntalainen voi saattaa kunnan kaavapäätöksen hallinto-oikeuden tutkittavaksi. Valitusperusteena on, että kaava ei ole syntynyt laillisessa järjestyksessä. Kunnallisvalitus on kuulunut demokratiaan ja on ollut omiaan ehkäisemään korruptiota. Nähtäväksi jää, millainen käytännön vaikutus valitusoikeuden muutoksella on. Nykyäänkin kaavoista valittavat pääasiassa asianosaiset eli ne, joiden oikeutta tai etua asia koskee.
Jää miettimään, lupaako uusi lakiesitys liikaa, kun siinä puhutaan kaavojen nopeasta käsittelystä ja prosessien sujuvoittamisesta? Riittääkö kunnissa ja kaupungeissa voimavaroja toimintojen tehostamiseen?