Kuinka paljon sulfaattia on paljon?

Vaasan hallinto-oikeus tiukensi Haminan akkumateriaalitehtaan saamaa ympäristölupaa. Sulfaattia saa olla mereen johdettavassa jätevedessä seitsemän grammaa litrassa, kun ympäristöluvassa sallittu määrä oli 62 grammaa. Oikeuden mukaan aluehallintoviraston sallima sulfaattimäärä olisi voinut aiheuttaa ympäristön pilaantumista. Riskiä voidaan pienentää jätevesien käsittelyllä.

Päätöksestä ovat varmasti tyytyväisiä valituksen tehneet kansalaisjärjestöt ja paikalliset haminalaiset. Akkutehtaan toimijoina olivat Suomen Malminjalostus ja sen kiinalainen yhteistyökumppani. Kiinalainen kumppani kuitenkin vetäytyi hankkeesta joitakin aikoja sitten. Olisi hienoa, jos Suomen Malminjalostus löytäisi nyt suomalaisen yhteistyökumppanin. Ympäristölupakin on saatu ja sen ehdot ovat tiedossa.

Sulfaatti on haitallista vesieliöstölle, aiheuttaa vesistön kerrostumista, happikatoa ja vaikuttaa epäsuorasti rehevöitymiseen. Sisävesillä liiallisen fosfaattikuormituksen on todettu johtavan tilanteeseen, jossa esimerkiksi järven pohja voi joutua lähes kokonaan kuolleeseen tilaan.

Merivesi on luonnostaan suolaisempaa kuin sisämaan järvet ja joet. Liikaa suolaavaa sulfaattia merikään ei kestä. Sitä viestittää Vaasan hallinto-oikeuden Haminan akkutehdasta koskeva päätös.

Talvivaaran kipsisakkavuodon jälkeen kaivosteollisuuden ja viime aikoina myös akkuteollisuuden sulfaattipäästöistä on keskusteltu isosti. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että kemiallisen metsäteollisuuden ympäristöluvissa sulfaatille ei ole asetettu yleisesti päästöraja-arvoja. Kemiallisen metsäteollisuuden arvioidaan olevan Suomen suurin sulfaattipäästöjen aiheuttaja.

Metsäteollisuudessa on kuitenkin tarkasti seurattu, mihin suuntaan kehitys on menossa. MetsäFibren Kemin biotuotetehtaan ympäristölupa sisältää määräykset, kuinka paljon tehdas voi laskea sulfaattia mereen.

Kuinka paljon sulfaattia on paljon? Tästä ei ole viranomaisohjeita, mutta siitä alkaa olla oikeuskäytäntöä. Suomen ympäristökeskus ehdotti runsas vuosi sitten, että vuodelta 2006 oleva vesiympäristölle haitallisten ja vaarallisten aineiden asetus uudistettaisiin. Asetus sisältää sekä EU:n että kansallisesti valitut haitalliset aineet. Asetuksen tarkoituksena on suojella pinta- ja pohjavesiä sekä merivesiä. Muutosehdotus perustuu riskinarviointiin aineiden haitallisuudesta vesiympäristölle ja pintaveden välityksellä ihmisille.

Nykyiseen asetukseen valitut aineet eivät Syken mukaan ole ajan tasalla. Suurta osaa aineista ei vesissä edes havaita, eivätkä ne nykytietämyksen ole myöskään relevantteja. Toisaalta monia haitallisia aineita ei nyt seurata vesistöissä lainkaan.Syke ehdotti riskiaineiden listalle mm. sulfaattia ja joukon metalleja kuten sinkin, nikkelin, kuparin ja alumiinin.

SYKE:n ehdotus on tarkoitettu ympäristöministeriölle, kun se uudistaa asiaa koskevan asetuksen. Nähtävästi ministeriö on jäänyt odottamaan, että EU saa uudistettua oman haitallisten aineiden listansa. EU:n päätöksiä asiasta on odotettavissa pian. Nähtäväksi jää, saadaanko Suomen vanhentunut asetus uudistettua vielä tämän hallituksen aikana.